Ran­ni­kon reitit pis­tet­tiin kansien väliin – Kai­kis­ta maail­man mai­se­mis­ta tie­to­kir­jai­li­ja Harri Ahosen silmää miel­lyt­tää eniten eräs näkymä Raa­hes­sa

– Taskun saari on sellainen maisema – se saaren profiili, mikä kuvastuu siihen maisemaan. Toki muutkin asiat ovat siellä hienoja, kuten hiekkaranta, pooki ja jatulintarha, Ahonen kehuu.

Hän tutustui Raahen saaristoon Jouni Leinosen kyyditsemänä.

– Osasiko Jouni vetää oikeista naruista, että toi minua sinne oikeasta suunnasta, Ahonen naurahtaa.

Taskun lisäksi Ahonen nostaa esiin myös muita hienoja saaria Raahesta. Iso-Kraaseli ja Kalla jäivät miehen mieleen. Samoin muun muassa Mikonkarin luontopolku ja Pattijoen metsäkirkko. Myös Hummastinvaaralle lähtee kiitosta kirjailijalta.

– Hummastinvaaran maastopyöräreitit ovat hyviä. 15 kilometrin reitillä on yksi älyttömän raskas kohta, se reitti menee näkötornille. Mutta koen tuollaiset haasteet positiivisena asiana, Ahonen toteaa.

Ahonen haluaa ehdottomasti nostaa esiin vielä yhden kohteen Raahesta, joka iski häneen täysillä. Se ei varsinaisesti ole vaellusreitti, mutta toki sielläkin voi ulkoilla.

– Otin vanhan kaupungin mukaan kirjaan. Vanhoja kaupunkeja on myös muualla rannikolla, esimerkiksi Kokkolassa ja Raumalla, mutta tässä oli jotain erilaista. Raahen vanha kaupunki ei ole museoitunut, vaan siinä tuntuu se ihmisten arki. Se ei ole täynnä yöpymispaikkoja, antikvariaatteja, ravintoloita ja korkean profiilin gallerioita. Vanhasta kaupungista ei tullut kirjaan reittikuvausta, kuten vaikka Hummastinvaarasta. Vanhan kaupungin kohdalla keissi ei ole tämä, vaan sen osalta keskitytään enemmän miljöön tarkastelemiseen, Ahonen valottaa.

Vaikka kautta aikojen upeimman maiseman vastaus sijoittuu Raaheen, ei siinä ole kuulemma vieraskoreutta, näin vakuuttaa Ahonen, joka on tamperelainen äidin puoleltaan jo viidennessä polvessa.

Mansessa ei näy merta ikkunasta, vaikka toki isoja järviä löytyy. Mutta ne eivät ole sama asia, sen myöntää myös Ahonen.

Mies on toki asunut meren lähellä Norjassa useammassakin paikassa. Sieltäkin on syntynyt kirjallisuutta, kuten myös Suomen Lapista.

Kirjaidea Suomen rannikkoreiteistä lähti sikiämään oikeastaan jo 2010-luvun lopulla, kun Ahonen kirjoitti kaksi kirjaa Pohjois-Norjan rannikkoreiteistä. Mutta lopullinen sinetti kirjalle tuli vasta myöhemmin.

– Olen pysähtynyt jonkin verran (Suomen) rannikolla, ja aina sattumalta käynyt käyskentelemässä jonkun reitin. Viimeinen niitti (kirjalle) oli pari vuotta sitten, kun olin viimeksi Raahessa pitämässä luentoa. Idea oli silloin jo olemassa, mutta en voinut puhua siitä mitään, Ahonen muistelee.

Hän esitteli ideansa kustantajalle ja se meni läpi. Ahonen kiersi kesien 2024 ja 2025 aikana rannikon reitit läpi, osan kerran ja osan useammin.

– Jos vaikka oli tosi huono keli, etten saanut valokuvia, kävin ottamassa kuvat uudelleen.

Kertyneitä kilometrejä hän ei laskenut, eikä sen niin väliä. Kamera lauloi ja mies pääsi nauttimaan Suomen luonnosta. Kulkupelejäkin mahtui matkalle useampia. Saaristoon hän meni melomalla tai veneen kyydissä, kun taas luonnossa pystyi liikkumaan vaikka pyörällä. Mutta välillä Ahonen eteni kävellen, juosten tai uimalla.

– Pisin taisi olla 80 kilometrin fillarireitti. Lyhimmät ovat sellaisia lintutornityyppisiä ratkaisuja, Ahonen mainitsee.

Tämä kirja keskittyy Pohjanlahteen ja Perämereen, mutta lisää on luvassa. Kunhan Ahonen saa tämän kirjan luentokiertueensa vietyä läpi, lähtee hän kiertämään rannikkoa hieman eri kulmasta.

– Seuraava kirja on työn alla. On loogista, että tulee myös Suomen rannikkoreitit – Suomenlahti ja Saaristomeri. Se julkaistaan vuoden päästä. Muutaman kuukauden kuluttua lähden itäiselle Suomenlahdelle, Ahonen paljastaa ja jatkaa.

– Minulla on myös yksi kirjaidea Perämerestä, mutta sitä en uskalla vielä tarkemmin alkaa erittelemään.