Oletko koskaan miettinyt, mistä Haapaveden Opiston auditorio ReijoWaara-sali on saanut nimensä?
Moni tietää tarinan salin nimeämisen takaa, mutta opiston apulaisrehtori Sari Keskimaa johdatteli asian äärelle Unelma sivistyksestä – kansanopiston tarina -luennolla.
Luento oli samalla startti opiston juhlavuoteen. Haapaveden Opisto täyttää tänä vuonna 130 vuotta.
– Haapaveden Opiston synty kietoutuu vahvasti lääkäri Konrad Relanderin (1853–1935) elämäntyöhön ja sivistysihanteisiin. Relander työskenteli aluksi Kymin tehtaalla tehtaanlääkärinä. Vuonna 1887 hän haki ja sai Haapajärven piirilääkärin viran ja muutti Haapavedelle, Keskimaa kertaa viime vuosituhannen tapahtumia.
Relanderin muutto Kymenlaaksosta Pohjois-Pohjanmaalle aiheutti hänen tuttavissa hämmennystä. Lääkärin helsinkiläiset tuttavat pitivät Haapavettä syrjäisenä ja alkeellisena paikkakuntana. Relander itse ei tilanteessa epäröinyt. Hän koki muuton kutsumuksena ja mahdollisuutena vaikuttaa kansan hyvinvointiin.
Koti- ja työpaikan vaihdos toivatkin lääkärille haastetta. Maatalousvaltaisessa pitäjässä asui alle 6 000 asukasta. Elinolosuhteet olivat vaatimattomat, aivan kuten terveydenhuoltokin oli puutteellista ja sivistysmahdollisuudet lähes olemattomat.
Relander teki sen mitä aikoikin. Hän kiinnitti huomiota asukkaiden elämäntapoihin, sairauksiin ja myös toimettomuuteen, joka aiheutti ihmisille niin fyysisiä kuin henkisiä ongelmia.
– Hän pyrki parantamaan kansan elinoloja sekä lääkärintyöllään että valistuskirjoituksillaan, joita julkaistiin muun muassa Kyläläisten kirjasten terveydenhoito -sarjassa. Näissä teksteissä käsiteltiin terveyttä, raittiutta ja perhe-elämää kansantajuisella tavalla.
Relander oli aikaansaava ihminen. Haapaveden vuosina hän viimeisteli väitöskirjansa, jossa hän tarkasteli alueen väestön terveyttä ja elinolosuhteita.
Väitöskirja hyväksyttiin vuonna 1892. Eli Relander oli vain alle 40-vuotias, kun hänet nimitettiin lääketieteen ja kirurgian tohtoriksi.
Relander siirtyi Ouluun piirilääkäriksi. Myöhemmin hän muutti sukunimensä ReijoWaaraksi.
– Hänen nimensä elää edelleen Haapaveden Opistossa, jonka auditorio on nimetty hänen mukaan.
Historiassa ollaan jälleen askeleita lähempänä opiston perustamista. Annetaan Keskimaan kertoa miten se tapahtui.
– Relanderin muutettua hänen Haapaveden talo jäi tyhjilleen. Hän pohti talon tulevaisuutta ja näki unen, jossa talon paikalle kohosi majakan mallinen rakennus. Rakennuksesta levisi valo pimeyteen. Uni symboloi sivistyksen valoa ja vahvisti Relanderin ajatusta kansanopiston perustamisesta. Ajatus ei ollut sattumanvarainen: Relander oli perehtynyt Tanskan kansanopistoliikkeeseen ja erityisesti sen aatteelliseen perustajaan Nikolaj Frederik Severin Grundtvigiin (1783–1872).
– Grundtvig kehitti ajatuksen kansanopistosta “kouluna elämää varten”. Hän korosti talonpoikaisväestön sivistystä, elävää sanaa, vuorovaikutusta, historiaa ja ihmisen kokonaisvaltaista kasvua. Kansanopistojen tuli olla osa kansanelämää, ei muodollista koulujärjestelmää. Näistä ajatuksista syntyi 1800-luvun puolivälissä laajalle levinnyt kansanopistoliike, joka levisi Tanskasta Norjaan ja Suomeen.
Suomessa kansanopistokeskustelu vilkastui 1860-luvulla ja konkretisoitui 1880-luvulla. Ensimmäinen suomalainen kansanopisto perustettiin Kangasalle vuonna 1889.
Haapavedellä kansanopistoasiaa käsiteltiin kuntakokouksessa vuonna 1894, ja hanketta tukivat sekä kunta että yksityiset lahjoittajat. Myös naapurikunnat innostuivat ajatuksesta.
Kansanopiston kannatusyhdistys perustettiin vuonna 1896, ja nimeksi valittiin Keski-Pohjanmaan kansanopisto. Vuonna 1926 nimi muutettiin Haapaveden kansanopistoksi ja vuonna 1982 Haapaveden Opistoksi.
2. marraskuuta vuonna 1896 Haapaveden Opisto avasi ovensa. Ensimmäisenä vuonna opistossa opiskeli 33 opiskelijaa. Opetuksessa painotettiin käytännöllisiä ja yhteiskunnallisia aineita, kuten maanviljelystä, karjanhoitoa, kunnallishallintoa, käsitöitä ja laulua.
– Nykyisin kansanopistot ovat osa suomalaista vapaata sivistystyötä. Lainsäädäntö korostaa omaehtoista oppimista, elinikäistä kasvua ja yksilön kehittymistä yhteiskunnan jäsenenä. Sisäoppilaitos ja tiivis yhteisö luovat kansanopistoille ainutlaatuisen oppimisympäristön, jossa korostuvat vuorovaikutus, osallisuus ja kokonaisvaltainen sivistyminen, Keskimaa arvostaa.