Ojalehdon Martti on tuottelias.
Kärsämäkinen julkaisi joulun alla kuudennen kirjan. Kirjan nimi on Käväisimme naapurissa, jota kirjoittaja esitteli viime viikonloppuna Ylivieskan kirjamessuilla.
– Kirjan aihe oli mielessä jo pidempään. Kirja kertoo suomalaisista, jotka neuvostovallan aikana muuttivat paremman elämän toivossa Neuvostoliittoon, Ojalehto avaa kirjan sisältöä.
Aihe tulee Ojalehdollekin liki.
– Isäni serkku Erkki Ojalehto lähti 1930-luvulla perheineen Oulaisista Neuvostoliittoon. Myös vaimoni setä Yrjö Koponen meni Kanadan kautta Neuvostoliittoon. Heidän jälkiensä seuraaminen on yksi syy, miksi kirjan kirjoitin.
Ihan summittaisesti sukulaisten jäljille ei tarvinnut lähteä, eikä sukulaisten kokemusten selvitys jäänyt pintapuoliseksi. Ojalehto teki vaimon kanssa kolme reissua Neuvostoliittoon, joista viimeisimmän 1980-luvun loppupuolella. Reissuilla olivat mukana myös Ojalehdon puolison sisar miehensä kanssa.
– Vaimoni sedän leski Olga Maria Koponen, jota Maijuksi kutsuttiin, oli ottanut jo aiemmin yhteyttä vaimoni isään. Maiju asui Petroskoissa, jossa kävimme hänellä kylässä.
Maiju oli kotoisin Soinista. Hän pääsi muuttamaan takaisin Suomeen ja Kärsämäelle vuonna 1991.
– Maiju kirjoitti myös kirjan Tavallisen ihmisen tarina, joka kertoo Maijun elämästä.
Martti Ojalehto muistelee, että naapurimaan reissuilla sattui ja tapahtui yhtä jos toista. Näihin tapahtumiin Ojalehto ottaa lukijat matkaansa uusimmassa Käväisimme naapurissa -kirjassa.
Uusinta kirjaa Ojalehto kirjoitti osittain yhtä aikaa vuosi sitten julkaistun Raskaan kaluston kaverit -kirjan kanssa. Kirja kertoo rekkamiehistä ja heidän elämästä, joka on Ojalehdollekin perin tuttua elämää.
– Kuusi miljoonaa kilometriä olen istunut raskaan kaluston ratissa. Aika hyvin tunnen tuon alan. Kirjasta on tullut hyvääkin palautetta. Ovatpa naisetkin sitä lukeneet. Antaneet palautetta, että kirjan lopussa oleva novelli on kirsikka kakun päällä. Novelli on irti kirjan pääaiheesta.
Martti Ojalehto sanoo, että hän haluaa noudattaa kirjailija Erno Paasilinnan ideologiaa.
– Paasilinna totesi, että pitää elää sellaista elämää, josta on kirjoittamista, Ojalehto siteeraa Paasilinnaa.
Tästä päästään seuraavaan kysymykseen. Joko ideat ja materiaalit ovat valmiina seuraavaa seitsemättä kirjaa varten?
– Sanotaan näin, että aina kun kirjan saa valmiiksi, tulee kohmelovaihe. Taitaa jo ikäkin suojella aika hyvin seuraavaan kirjaan tarttumista, mies pohtii, mutta paljastaa kuitenkin, että jotain ideariihessä kuitenkin muhii.
– Jos jotain kirjoittaa, niin se liittyy varmasti sukuun. Ojalehdon sukua on tullut tutkittua. Viimeisimmät tiedot ajoittuvat 1700-luvun alkupuolelle. Ruotsin vallan aikana eläneeseen ruotusotilas Anders Akselinpoika Klingenbergiin. Tämä oli hänen sotilasnimi. Hän oli alun perin Siekkinen, joka on Ojalehdon suvun esivanhempia. Klingenbergin kaksi poikaa ottivat myöhemmin sukunimekseen Ojalehdon.
Martti Ojalehdolla on tallessa jo monenlaisia mielenkiintoisia tietoja suvun vaiheista.
– Jotain asioita on jo kirjoitettukin Jokilehto, tarinoiden kehto -kyläkirjassa, mutta ei lähellekään kaikkea.
Lue Martti Ojalehdon kirjoista lisää: